Hautaus

HAUTAUS

KÄYTÄNNÖN OHJEITA

  • OTA YHTEYS SEURAKUNNAN VIRASTOON JA VARAA KIRKKO JA MUUT TARVITTAVAT TILAT HAUTAUSTA JA MUISTOTILAISUUTTA VARTEN.

  • OTA YHTEYS HAUTAUSTOIMISTOON HAUTAJAISJÄRJESTELYJÄ VARTEN SEKÄ PAIKALLISEN EVANKELISLUTERILAISEN SEURAKUNNAN TAI SEURAKUNTAYHTYMÄN HAUTAUSTOIMEEN HAUTAPAIKAN VARAAMISTA VARTEN.

  • TOIMITA KOPIO HAUTAUSLUVASTA SEURAKUNNAN VIRASTOON.

  • VAINAJALLA ON ORTODOKSISEN PERINTEEN MUKAAN PIENI IKONI RINNAN PÄÄLLÄ SEKÄ KAULARISTI. OTSANAUHA TULEE SEURAKUNNASTA.

  • HAUTAANSIUNAAMISESSA TARVITTAVAT TUOHUKSET SAATTOVÄELLE VOI OSTAA KIRKOLTA TAI SOPIA, ETTÄ NE LASKUTETAAN ERIKSEEN.

  • ORTODOKSISEN KIRKON PERINTEENÄ ON ARKKUHAUTAUS MUTTA MYÖS TUHKAUS ON MAHDOLLINEN.

  • SEURAKUNTASALIT LAHDESSA JA HYVINKÄÄLLÄ ON MAHDOLLISTA VUOKRATA MUISTOTILAISUUTTA VARTEN. SALIVUOKRA ON 20 EUROA / TUNTI.

  • SAAT LISÄÄ KÄYTÄNNÖN OHJEITA JA APUA HAUTAUSTA KOSKEVISSA KYSYMYKSISSÄ PAPILTA TAI SEURAKUNNAN VIRASTOSTA.

  • HAUTAUKSEN JÄLKEEN VOI PYYTÄÄ VAINAJAN MUISTELUPALVELUSTA ELI PANIHIDAA ESIMERKIKSI VAINAJAN KUOLEMAN VUOSIPÄIVÄN YHTEYTEEN.

 

Hautaustoimitus on vuosisatojen kuluessa muodostunut kokonaisuudeksi, jossa vuorottelevat rukoukset, veisut ja Raamatun tekstit, Kirkon opetus kuolemasta. Siitä on muodostunut sävyltään esirukouksellinen palvelus.

Hautauspalveluksissa lauletaan siihen erityisesti koottuja veisuja. Niiden haikeankaunis melodia ja kuoleman todellisuutta kuvaavat sanat lisäävät tilanteen koskettavuutta. Usein veisut auttavat ilmaisemaan surua konkreettisesti.

Ruumiin siunaus, hautaus ja sitä usein seuraava muistotilaisuus ovat kokonaisuutena kuin kauniit läksiäiset, jossa saatamme läheisemme matkaan.

 

Hautaus kolmantena päivänä kuolemasta

Liturgisessa viikottaisessa kierrossa lauantai on erityisesti nimetty edesmenneiden muistolle, ja useimmiten hautaukset meillä toimitetaankin juuri lauantaisin. Perinteisesti ortodoksikristitty haudataan kolmantena päivänä kuolemasta, mutta tänä päivänä tämä on harvinaista ja useimmiten hautaus toimitetaan parin kolmen viikon kuluttua kuolemasta. Eri syistä johtuen keskimääräinen kuoleman ja hautauksen välinen aika on pidentynyt. Ensimmäisenä joulu- ja pääsiäispäivänä sekä temppelin vuosipäivänä hautauksia ei toimiteta.

 

Hautajaisten kulku

Arkku on asetettu kirkkosalin keskelle katafalkille siten, että hän ikään kuin katsoo kohti alttaria ja itää, mikä on jumalanpalveluksissa katseen suunta elävilläkin. Näin hän rukoilee hiljaista, sanatonta rukousta koko olemuksellaan.

Vainajan rinnan päälle, käsien varaan asetetaan ikoni ja hänen päähänsä otsanauha, johon on kirjoitettu Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon armahda meitä.

Otsanauhassa on kuvattuna Kristuksen, Jumalanäidin ja Johannes Kastajan ikonit eli Deisis-ryhmä, joka ikonografisessa tulkinnassa tarkoittaa esirukouspyyntöä. Arkun jalkopään suojana on peite, pokrof, joka symboloi sitä, että vainaja on kirkon suojeluksessa.

 

Hautajaisten alussa

Kun saattajat tulevat kirkkoon, he voivat asettaa kukkalaitteensa lattialle katafalkin ympärille. Siitä ne otetaan mukaan, kun arkkua lähdetään viemään pois kirkosta.

Saattajat asettuvat palveluksen ajaksi seisomaan arkun kahden puolen. Tuohuksia voi sytyttää arkun sivuilla ja kulmissa kynttilänjalkoihin tai muualle kirkkoon.

Palveluksessa kaikilla on kädessään palava tuohus, jonka saa vahtimestarilta ennen palveluksen alkua. Toimittavan papin paikka on arkun pääpuolessa, ja hänelle on syytä jättää tilaa kulkea arkun molemmille puolille.

Alttarin ovi on auki, eikä alttarin ja arkun välistä kuljeta toimituksen aikana. Tämä on syytä muistaa silloinkin, kun halutaan ottaa tilaisuudesta muistoksi kuvia.

Pappi saattaa pitää opetuspuheen jo ennen varsinaisen siunaustoimituksen alkua. Itse palveluksen edetessä papin lausumat rukoukset ja kanttorin tai kuoron, mikäli laulajat on tilattu, veisut ja psalmit vievät toimitusta eteenpäin. Epistola- ja evankeliumitekstit luetaan.

 

Hyvästit vainajalle

Laulettaessa hyvästijättöveisuja paikallaolijat voivat käydä jättämässä henkilökohtaisesti jäähyväiset vainajalle. Ensin hyvästelee pappi sen jälkeen tulevat muut alkaen vainajan läheisimmästä, esimerkiksi puoliso, sitten lapset ikäjärjestyksessä, vanhemmat, sisarukset.

Hyvästelyn tapoja on monia: ristin merkki ja kumarrus maahan, ikonin ja otsanauhan suuteleminen, ristin merkki vainajan rinnan yllä, vainajan koskettaminen.

Mitään pakollisia tapoja ei ole, vaan jokainen toimii tavalla, joka tuntuu luontevalta. Myös suhde edesmenneeseen vaikuttaa hyvästelytapaan.

Kun kaikki ovat jättäneet jäähyväiset, vainajan lähin omainen peittää liinalla tämän kasvot. Sen jälkeen vainajan kasvoja ei enää katsota, hän ei ole enää tässä maailmassa. Ennen hyvästijättöä tuohukset on kerätty pois käsistä.

 

Hautajaisten päätteeksi

Seuraavassa litaniaosuudessa pappi lukee päästörukoukseksi kutsutun rukouksen ja tekee hiekalla ristin vainajan rintaan.Kun on laulettu ikuinen muisto, kansi suljetaan ja kantajat asettuvat arkun ympärille kasvot alttariin päin.

Kantajat on hyvä sopia etukäteen, ja mikäli läheisten joukosta ei löydy kuutta tarpeeksi vahvaa henkilöä, on mahdollista varata kokeneet kantajat vaikka hautaustoimiston kautta.

 

Hautaan laskeminen

Pyhä Jumala -veisun alkaessa kantajat lähtevät liikkeelle hautausmaan edustajan johdolla, ensin kohti alttaria sitten vasemmalle kaartaen ulos.

Haudalle mentäessä kulkueen ensimmäisenä on vahtimestari, sitten kuoro, pappi, kantajat arkun kanssa ja viimeisenä muu saattoväki.

Näin on päättynyt vainajan viimeinen taival maan päällä.

 

Teksti: Okko Balagurin, lähde Helsingin ortodoksinen seurakunta, hos.fi.

©2018 Lahden Ortodoksinen Seurakunta.